Havaintoilta Teiskossa

Tampereen Ursalaisia valmistautumassa illan havaintoihin.
Kuva Maria Lahtinen.

Teksti Maria Lahtinen

Tampereen Ursa vietti 30.9. kerhoiltaa Teiskon lentokentän pimeydessä. Mitä kaikkea yhteen havaintoiltaan mahtuikaan?

Vihdoinkin sää suosi tiistain kerhoiltoja ja sen kunniaksi 30.9. kerhoilta päätettiin järjestää havainnoinnin parissa pimeämmällä alueella. Paikkaa mietittäessä apuun tuli Matti Koskinen, joka lupautui viemään meidät Teiskon lentokentälle.

Jäsenistöä havaintoiltaan tornille saapui kymmenkunta, mistä jatkoimme muutamalla autolla matkaa kohti Teiskoa. Kun saavuimme havaintopaikalle, olimme kaikki aivan haltioituneita, sillä olihan paikka mitä oivallisin havainnointiin! Lähestulkoon valosaasteen ulottumattomissa, tasainen maa jalustoille, hyvä näkymä horisonttiin, kaikkea mitä tähtitieteen harrastaja saattaa toivoa. Kun seurakin oli mitä parhainta, niin menestyksekäs ilta oli taattu.

Muutama kaukoputki (yhdistyksen oma sekä jäsenten omia) asennettiin havaintokuntoon ja kameroita viriteltiin jalustoilleen ennen pimeän tuloa. Eräs optimisti, minä, elätteli toiveita jopa revontulista.

Illan kruunasivat pohjoistaivaallatanssineet revontulet. Kuva Maria Lahtinen.

Kun aurinko viimein laski, niin aluksi saimme nauttia Kuun katselusta niin paljain silmin kuin kiikareilla ja kaukoputkillakin. Pikkuhiljaa taivaan pimentyessä siirryttiin katsomaan muitakin kohteita kuten galakseja, tähtijoukkoja ja sumuja. Tarkkasilmäisimmät bongasivat Andromedan galaksin paljain silmin. 

Illan kohokohta upeista kaukoputki- ja kiikarikohteista huolimatta suurimmalle osalle oli varmasti kauniisti pimeällä syystaivaalla loistanut Linnunrata – siinä on näky, jota ei pysty sanoin kuvailemaan.

Ilta sai vielä arvoisensa päätöksen kun pohjoisesta alkoi näkyä viherrystä. Kyllä, revontulethan ne siellä! Voikohan havaintoilta enää onnistuneemmin sujua?