torstai 5. helmikuuta 2015

Radiantti 4-2014

"Superkuu" on täysikuu, joka esiintyy Kuun ollessaan ratansa kaikkein lämmissä osassa. Tyypillisesti se  tapahtuu pari kolme kertaa vuodessa. Kuvassa syyskuun 9. päivänä näkynyt "superkuu". Kuluneen syksyn aikana tähtitornilla pidettiin Kuu-kurssi, jossa tututstuttiin kuusi kertaa puolentoistatunnin ajan Kuun syntyyn, historiaan, tutkimukseen ja havainnonintiin. 
Kuva Kari A. Kuure.



Radiantti 

4-2014

Tähtitieteellinen yhdistys Tampereen Ursa ry:n jäsenlehti
31. vuosikerta
Julkaisija
Tampereen Ursa ry.
PL. 18, 33501 Tampere

Toimitus

Päätoimittaja Kari A. Kuure.

Toimituksen sähköpostiosoite: radiantti@tampereenursa.fi

Radiantti ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Toimitukselle osoitettu aineisto tulee olla perillä ilmestymiskuukauden ensimmäisenä päivänä. Lehdessä julkaistuista kirjoituksista ja kuvista ei makseta käyttökorvauksia.


Tässä numerossa


Kokouskutsu syyskokoukseen


Talven 2014-2015 tähtitaivas

Talven havaintokelit perinteisesti eivät ole olleet kovinkaan hyviä, sillä usein korkeapaineenkin vallitessa, pilvisyys on kaiken kattavaa. Selkeät illat ovat harvinaisia ja lämpötila laskee nopeasti pilvipeitteen vetäytyessä. Koko syyskauden vallinnut tilanne, että kirkkaita planeettoja ei ole ollut horisontin yläpuolella on hiljalleen muuttumassa. Erityisesti Jupiter tulee erinomaisesti havaittavaksi talven kuluessa.

Vanhat Radiantit lukuun!

Tampereen Ursa on julkaissut jäsenlehti Radiantti jo 32 vuoden ajan. Lehdistä on muodostunut mahtava lukupaketti, jolla olisi vielä arvoa kaikille nykyisillekin jäsenille. Painettuja lehtiä vain ei ole enää ollut varastossa pitkään aikaan hajanumeroita lukuun ottamatta.

Tamperelaiset tutustumassa Helsingin observatorioon

Tampereen Ursan järjestämästä Tuorlan observatorion tutustumiskäynnistä oli kulunut jo sen verran aikaa, että tänä syksynä oli aika järjestää seuraava jäsenmatka, tällä kertaa Helsingin observatorioon. Miten tamperelaisten reissu pääkaupunkiimme sujui?

Havaintoilta Teiskossa

Tampereen Ursa vietti 30.9. kerhoiltaa Teiskon lentokentän pimeydessä. Mitä kaikkea yhteen havaintoiltaan mahtuikaan?

Havaintolistan paluu

Havaintohaastelistan toisen tulemisen aika on vihdoinkin tullut, ja tällä kertaa lista palaa hieman kohdemäärältään suppeampana, mutta huomattavasti tyylikkäämpänä kuin aiempi paperinippu, kiitos Maria Lahtisen askartelutaitojen. Uusia havaintolistoja on oikeastaan kaksi – ensimmäinen sisältää Messierin luettelon kohteet ja toinen viisikymmentä ensimmäistä Lunar 100 -listan kohdetta.

Talven 2014-2015 tähtitaivas

Teksti Kari A. Kuure


Kuu ja Uranus näkyvät lähekkäin 2.12. kello 2.20.
Piirros Kari A. Kuure.
Talven havaintokelit perinteisesti eivät ole olleet kovinkaan hyviä, sillä usein korkeapaineenkin vallitessa, pilvisyys on kaiken kattavaa. Selkeät illat ovat harvinaisia ja lämpötila laskee nopeasti pilvipeitteen vetäytyessä. Koko syyskauden vallinnut tilanne, että kirkkaita planeettoja ei ole ollut horisontin yläpuolella on hiljalleen muuttumassa. Erityisesti Jupiter tulee erinomaisesti havaittavaksi talven kuluessa.

Joulukuu 2014

Aurinko saavuttaa eteläisimmän pisteen tähtitaivaalla 22.12. kello 1.20. Tällöin sen deklinaatio on -23° 26’ 10,2” ja Tampereen horisontin yläpuolella se näkyy vain 5 h 13 minuuttia. Korkeimmillaan se on kello 12.22 ja silloin se on vain 5° horisontin yläpuolella. Aurinko näkyy meille 32,5 kaariminuutin kokoisena sillä etäisyyttä on 147 169 970 km.

Kuu ja Aldebaran näkyvät
lähekkäin 6.12. aamuna.
Piirros Kari A. Kuure.
Kuu on korkeimmillaan pohjoisella taivaalla 7.12., jolloin sen deklinaatio on lähes 18°. Vastaavasti matalimmillaan se on 22.12. jolloin deklinaatio on lähes -19°. Kuun etäisyys on suurin 13.12. noin 403 700 km ja lyhin 24.12. jolloin se on vain 368 200 km etäisyydellä.

Kuun vaiheet ovat: täysikuu 6.12. kello 14.27, vähenevä puolikuu 14.12. kello 14.51, uusikuu 22.12. kello 3.36 ja kasvava puolikuu 28.12. kello 20.31.

Merkurius nousee kuukauden alussa hieman ennen auringonnousua mutta muutoin se on horisontin yläpuolella vain päivällä. Suurimman kirkkautensa (-1,1m) planeetta saavuttaa 7.12. ja loppukuuhun mennessä se putoaa arvoon -0,7m. Merkurius on yläkonjunktiossa 8.12.

Venus on horisontin yläpuolella vain päiväaikana. Planeetan kirkkaus on -3,8m ja kulmahalkaisija noin 10 kaarisekuntia. Näin ollen se näkeminen läheltä horisonttia on hyvin vaikeaa eikä tehtävää helpota yleensä horisontissa oleva pilvipeite. Selkeällä säällä Venusta voi yrittää havaita päivällä, joskin sen korkeus etelämeridiaanin ylityksen (kulminaatio) aikaan on vain noin 5°.

Mars on iltataivaalla, sen meridiaanin ylitys tapahtuu hieman auringonlaskun jälkeen ja horisonttiin se painuu yli 3 tuntia Auringon jälkeen noin kello 19 aikoihin. Marsin kirkkaus ei ole suuren suuri, noin 1m tietämillä ja kulmahalkaisijakin on vain noin 5 kaarisekuntia, joten kovin yksityiskohtaisia havaintoja edes kulminaation aikaan planeetasta ei voi tehdä. Mars on Jousimiehessä.

Jupiter on hyvin näkyvissä etenkin loppukuusta, jolloin se kohoaa horisontista illalla. Meridiaanin ylitys tapahtuu aamuyöstä, joten kunnon havainnot tehdään silloin. Planeetan kirkkaus on suuri, noin -2,2m, koko kuukauden. Planeetan kulmahalkaisija on myös suuri, noin 41,5 kaarisekuntia, joten pilvipeitteen yksityiskohdat ovat erinomaisesti havaittavissa. Jupiter on Leijonassa.

Saturnus nousee horisontista aamuhämärissä ja on etelässä vasta aamupäivän aikana. Näin ollen planeetta voi olla vaikea havaita tai edes nähdä, sillä sen kirkkaus on vaatimattomat 0,7m ja kulmahalkaisija 15,4 kaarisekuntia. Saturnus on Vaa’assa.

Uranus on etelässä iltayön tunteina ja se laskee horisonttiin vasta aamuyöstä. Planeetan kirkkaus on 5,8m, joten sen voi nähdä paljain silmin Kalojen tähdistöstä pimeässä paikassa.  Parhaiten sen näkyville saa jos käyttää jalustalle asennettua kiikaria ja sen paikan tietää tarkalleen. Joulukuun 2. päivän aamuyöstä (kello 2.20) Kuun ja Uranuksen välinen etäisyys on vain noin 0,5 astetta (Kuun eteläreunaan vain noin 15 kaariminuuttia). Kuun kirkkaus on suuri -11,2m, joten paljain silmin Uranusta voi olla vaikeaa häikäisyn vuoksi nähdä. Kiikarilla ja kaukoputkella se onnistuu kuitenkin hyvin helposti. Jos aikaisemmin et ole Uranusta nähnyt, niin nyt se on mitä helpoimmin löydettävissä taivaalta.
Neptunus on näkyvissä iltataivaalla. Se ylittää etelämeridiaanin auringonlaskun jälkeen mutta laskee horisonttiin jo reilusti ennen puoltayötä. Neptunuksen kirkkaus on 7,9m ja kulmahalkaisija vain 2,3 kaarisekuntia. Tästä syystä planeetasta yleensä havaitaan vain sen paikka taivaalla ja sen etsimiseen on syytä käyttää elektronisesti ohjattua goto-jalustaa. Neptunus on Vesimiehessä.

Meteoriparvista geminidit ovat aktiivisia 4.–17.12. Maksiminsa parvi saavuttaa 14.12. kello 14 aikoihin, joten sitä edeltävä ja sitä seuraava yö voisi olla parasta havaintoaikaa. ZHR=70. Parven radiantti on Kaksosissa lähellä Castoria.

Ursidit ovat aktiivisia 17.–26.12. ja maksimi on 22.12. kello 22. Radiantti on Pikku karhussa bUMi (Kochab)lähellä. Parveen kuuluvia meteoreja voi nähdä joitakin tunnin aikana.

Kolmas joulukuun meteoriparvi on coma berenicdit, johon kuuluvia meteoreja nähdään 12.–23.12. Parven maksimi on 16.12. ja silloin meteoreja voi nähdä muutaman tunnin aikana.





Tammikuu 2015

Aurinko on aloittanut näennäisen matkansa kohti pohjoista tähtitaivasta jo viimekuukauden loppupuolella talvipäivän seisauksen jälkeen. Vielä tammikuussa se ei ole matkallaan edennyt paljoa mutta päivän pituus on jo jatkunut jonkin verran. Kuukauden alkupuolella valoissa aikaa on 5 h 24 m ja loppupuolella 7 h 30 m. Etelämeridiaanin ylitys tapahtuu kuukauden alussa noin 5,5° ja loppupuolella lähes 11° korkeudella.

Maapallo on ratansa perihelissä 4. tammikuuta, jolloin Maan ja Auringon välinen etäisyys on 147 096 205 km ja Aurinko näkyy meille 32’ 31” kokoisena.

Kuu on ratansa pohjoisimmassa pisteessä 4.1. deklinaatioltaan lähes 18°, eteläisimmässä pisteessä 18.1 (deklinaatio 19° 11’ 01”) ja uudelleen pohjoisimmassa pisteessä 31.1. Kuun etäisyys on suurin 10.1. (403 500 km) ja pienin 21.1. (363 400 km). Vastaavasti näennäiset kulmahalkaisijat ovat 29,6’ ja 32,9’.

Kuun vaiheet ovat: täysikuu 6.1. kello 6.53, vähenevä puolikuu 13.1. kello 11.46, uusikuu 20.1. kello 15.14 ja kasvava puolikuu 27.1. kello 6.48.

Merkurius on näkyvissä iltataivaalla ja pisimpään auringonlaskun jälkeen horisontin yläpuolella 17.1. (2 h 4 m), joskin hyvää näkyvyyttä riittää viikon verran molemmin puolin tätä ajankohtaa tai jopa hieman pidempään. Kuukauden lopulla Merkuriuksen laskuaika lähestyy auringonlaskuaikaa.

Venus on näkyvissä iltataivaalla. Kuukauden alussa se laskee 1 h 25 m ja kuukauden lopulla 2 h 28 m auringonlaskun jälkeen. Venuksen kirkkaus on -3,8m ja kulmahalkaisija noin 10,7” tietämillä ja on kasvamaan päin.

Mars on kuukauden alkupuolella etelämeridiaanilla auringonlaskun aikaan ja se laskee horisonttiin noin 4 tuntia myöhemmin. Marsin kirkkaus on vain 1,2m ja kulmahalkaisija alle 5”, joten havaintokohteena se ei ole erityisen hyvä. Mars on Kauriissa.

Jupiter nousee alkuillasta ja on horisontin yläpuolella koko yön. Etelämeridiaanin se ylittää aamuyöstä. Jupiterin kirkkaus on -2,3m ja kulmahalkaisija 44,3”, joten havaintokohteena se on erinomainen. Jupiter on Leijonassa.

Saturnus on horisontin yläpuolella vain muutaman tunnin ja etelässä se on aamuhämärissä juuri ennen auringonnousua. Planeetan kirkkaus on 0,7m ja kulmahalkaisija 15,8”. Näin ollen havaintokohteena se on kohtuullinen vaikka korkealla taivaalla se ei olekaan. Saturnus on Vaa’assa.

Uranus on etelämeridiaanilla iltahämärän aikaan ja se laskee horisonttiin puolen yön tietämillä. Kuukausi onkin Uranuksen havaintoaikaa sieltä parhaimmasta päästä, sillä olisi vaikea kuvitella parempi olosuhteita meillä Suomessa. Planeetan kirkkaus on 5,8m ja kulmahalkaisija noin 3,5”. Uranus on Kaloissa ja se löytyy helpoimmin goto-kaukoputkella.

Neptunus on etelämeridiaanilla auringonlaskun aikaan, kuukauden toisella puoliskolla jo ennen sitä. Kuukauden alussa planeetta painuu horisonttiin 5 h 43 m ja kuukauden lopulla 3 h 49 m auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on 7,9m ja kulmahalkaisija 2,2”. Neptunus on Vesimiehessä eikä näy paljain silmin.

Meteoriparvista kvadrantidit ovat aktiivisia 28.12.–12.1 välisenä aikana. Parven maksimin on arveltu esiintyvän 4.1. kello 4, mutta se on hyvin lyhytaikainen ja täysikuun kirkkaus häiritsee havaintojen tekemistä. Parveen kuuluvia meteoreja voi nähdä muutamia kymmeniä tunnin aikana.





Helmikuu 2015

Venus ja Mars näkyvät lähellä toisiaan
helmikuun loppupuolella. Piirros
Kari A. Kuure.
Aurinko on siirtynyt sen verran pohjoista kohti, että päivän pituus on pidentynyt jo jonkin verran. Kuukauden alussa valoisaa aikaa on 7 h 35 m ja kuukauden päättyessä 10 h 9 m. Auringon korkeus etelämeridiaanin ylittäessään on vastaavasti 11,3° ja 20,5°.

Kuu saavuttaa eteläisimmän deklinaationsa 14.2. ja pohjoisimman 27.2. Ratansa kaukaisimman pisteen se saavuttaa 6.2. (403 400 km) ja lähimmillään se on 19.2. (360 600 km). Kulmahalkaisijat vastaavasti ovat 29,6 ja 33,1 kaariminuuttia.

Kuun vaiheet ovat: täysikuu 4.2. kello 1.09, vähenevä puolikuu 12.2. kello 5.50, uusikuu 19.2. kello 1.47 ja kasvava puolikuu 25.2. kello 19.14.

Merkurius on näkyvissä aamutaivaalla nousten ensimmäisen viikon jälkeen parhaimmillaan 57 minuuttia ennen Aurinkoa. Kuukauden lopulla ero nousuajoissa on vain 21 minuuttia. Merkuriuksen kirkkaus kasvaa nopeasti kuukauden alun 4,3m:sta 0,1m. Nopea muutos liittyy tammikuun lopussa olleeseen alakonjunktioon. Vastaavasti planeetan kulmahalkaisija vähenee 10,3”:sta 6,4 kaarisekuntiin. Suurimman läntisen elongaation 26,7° Merkurius saavuttaa 24. päivänä.

Venus on Auringon itäpuolella noin 27° ja näkyy siis iltataivaalla. Planeetan laskuaika on noin kolme tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on -3,8m ja kulmahalkaisija noin 11,6 kaarisekuntia. Näillä arvoilla Venus on erittäin hyvin havaittavissa selkeinä iltoina.

Mars on näkyvissä iltataivaalla. Se laskee kuukauden alkupuolella noin 3,5 h ja kuukauden lopulla vajaan kolme tuntia auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus on vain 1,2m ja kulmahalkaisija 4,3 kaarisekuntia. Vähäisestä kirkkaudesta johtuen planeetan näkeminen ei ole mahdollista ennen kuin läntinen horisontti on tummentunut riittävästi ja silloin planeetta on jo hyvin lähellä horisonttia. Mars on Vesimiehessä.

Jupiter on erinomaisesti horisontin yläpuolella koko yön. Se nousee Auringon laskiessa ja laskee auringonnousuna aikaan. Etelässä planeetta on puolenyön tienoilla, jolloin korkeutta on peräti 45°. Jupiterin kirkkaus saavuttaa huippuarvon -2,4m 6. päivänä johtuen oppositiosta ja samaan aikaan sen kulmahalkaisija on suuri 45,4 kaarisekuntia. Näillä arvoilla planeetta on mitä erinomaisin havaintokohde ja se löytyy Leijonasta.

Saturnus nousee horisontin yläpuolelle aamuyön tunteina noin 4,5 tuntia ennen auringonnousua. Planeetta saavuttaa etelämeridiaanin noin tuntia ennen auringonnousua ja on silloin hieman alle 10° korkeudella. Saturnuksen kirkkaus on vaatimatonta luokkaa, vain noin 0,7m ja kulmahalkaisija on noin 17 kaarisekuntia. Saturnus on siirtynyt Skorpioniin.

Uranus on näkyvissä iltataivaalla ja laskee kuukauden alkupuolella lähellä puoltayötä. Kuukauden loppuun tultaessa laskuaika on siirtynyt iltaa noin kello 21.30 tietämille. Visuaalisesti Uranusta havainnoivat suuntaavat kiikarinsa Kaloihin. Uranuksen kirkkaus on 5,9m ja kulmahalkaisija 3,4 kaarisekuntia.

Neptunus ja Venus ovat konjunktiossa 1.2. kello 13.25. Planeettojen välinen ero on 0,8° ja Neptunus on Venuksen yläpuolella. Neptunuksen kirkkaus on vain hieman alle 8m, joten ei ole mitenkään varmaa, että sitä kiikarinsa tai kaukoputken kuvakenttään saisi ennen kuin se painuu horisonttiin hieman yli kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen. Tehtävää vaikeuttaa horisontin läheisyydessä olevat pilvet vaikka muutoin selkeää olisikin. Neptunus on Vesimiehessä.



Havaintolistan paluu


Havaintolistojen julkistamisillan 
revontuliantia. Kuva Maria Lahtinen.
Teksti: Maria Lahtinen & Pekka Rautajoki

Havaintotoimintaa ennen ja nyt

Vajaa kymmenen vuotta sitten Tampereen Ursan kerhoiltojen puitteissa aloitettiin systemaattisempi tähtitaivaan kohteiden havainnointi. Joistakin kohteista tehtiin havaintopiirros, mutta yleensä havaittu kohde vain merkittiin tornin seinällä olleeseen listaan. Tämän yli 300 kohdetta sisältäneen listan ajatuksena oli haastaa jäsenistö kääntämään instrumentteja myös hieman harvemmin havaittujen kohteiden suuntaan, eikä aina tyytyä samoihin takuuvarmoihin hitteihin kuten Orionin suuri kaasusumuun tai Andromedan galaksiin. Tiistai-illat olivat kuitenkin useimmiten pilvisiä, eikä haastelistaa lopulta täyttänyt kuin neljä henkilöä. Lista vaipui vuoden 2007 jälkeen unholaan odottamaan selkeämpiä taivaita.

Jo tovin aikaa Tampereen Ursa on tarjonnut jäsenistölle mahdollisuuden havaintoihin tiistai-iltojen lisäksi myös selkeinä perjantai-iltoina, ja syksystä 2014 alkaen havaintoiltoihin on tuotu valokuvauksen lisäksi vahvasti mukaan myös perinteinen visuaalinen havainnointi – sekä havaintopiirrosten tekeminen. 

Havaintohaastelistan toisen tulemisen aika on vihdoinkin tullut, ja tällä kertaa lista palaa hieman kohdemäärältään suppeampana, mutta huomattavasti tyylikkäämpänä kuin aiempi paperinippu, kiitos Maria Lahtisen askartelutaitojen. Uusia havaintolistoja on oikeastaan kaksi – ensimmäinen sisältää Messierin luettelon kohteet ja toinen viisikymmentä ensimmäistä Lunar 100 -listan kohdetta. Lisäksi toisessa havaintolistassa on avointa tilaa kirjata ylös havaintoja muista kuvakenttään valikoituneista kohteista. Rungon kuitenkin havaintotoiminnalle antavat nimenomaan nuo kaksi valmista luetteloa.

Charles Messier ja Messierin luettelo

Charles Messier.
Kuva Wikimedia Commons.
Ranskalainen tähtitieteilijä ja komeettojen metsästäjä Charles Messier (1730–1817) on varmasti nimenä tuttu kaikille havaintoja tekeville tähtiharrastajille. Messier muutti Pariisiin onneaan etsimään vuonna 1751, ja hän sai töitä astronomi Joseph Nicholas Delislen alaisena pienessä laivaston observatoriossa, Hôtel de Clunyssä. Vähitellen Messier opetteli käyttämään observatorion kaukoputkia, ja hänen ensimmäinen kirjattu havaintonsa oli Merkuriuksen ylikulku toukokuussa 1753. 

Neljä vuotta myöhemmin Messierin mielenkiinto kohdistui komeettaan, jonka Edmond Halley oli ennustanut palaavan takaisin aurinkokunnan sisäosiin. Charles Messier onnistuikin havaitsemaan komeetan tammikuussa 1758. Deslilen virheellisten paikkalaskelmista johtuen komeetan etsintä kesti kuitenkin suunniteltua pitempään, ja itse asiassa saksalainen tähtiharrastaja Johann Palitzch onnistui havaitsemaan sen jo neljä viikkoa aiemmin, joulupäivänä 1757. Palitzch ei löytänyt elämänsä aikana enää muita komeettoja, mutta Messier sai kuuluisuutta systemaattisena ja tuotteliaana komeettojen metsästäjänä ja hänelle on kirjattu yhteensä 13 löydettyä komeettaa vuosien 1760 ja 1798 välisenä aikana.

Charles Messier etsi komeettoja käytännössä koko näkyvältä taivaalta, eikä vältellyt myöskään Linnunradan tähtikirkkaita alueita. Syyskuun 12. päivänä vuonna 1758 hänen kaukoputkensa kuvakenttään ilmestyi sumumainen, himmeältä komeetalta näyttänyt kohde Härän tähdistön suunnalla. Kohde ei kuitenkaan ajan myötä liikkunut taustan tähtitaivaan suhteen, joten Messier päätti kirjata sumun koordinaatit ylös, jottei kukaan muu erehdy luulemaan sitä lähestyväksi himmeäksi komeetaksi. 

M1 Rapusumu avaruuskaukoputkella
kuvattuna. Kuva Wikimedia Commons.
Vaikka Messierin aikoihin oli jo olemassa useita luetteloita ei-tähtimäisistä yötaivaan kohteista, Messierillä oli erinomaiset lähtökohdat laatia huomattavasti kattavampi ja tarkempi uusi lista – hänellä oli käytössään sopivia kaukoputkia, ja hänen komeettojen etsintänsä oli tehnyt hänestä etevän taivaan tuntijan sekä kartoittajan. Alku oli kuitenkin hidasta – ensimmäisen sumun (Rapusumun nimellä nykyisin tunnettu supernovajäänne) jälkeen kului pari vuotta ennen seuraavaa kohdetta (pallomainen tähtijoukko Vesimiehessä), ja siitä kolme vuotta kolmanteen (pallomainen tähtijoukko Ajokoirissa). Nämä kolme tunnetaan myös luettelotunnuksilla M1, M2 ja M3, vastaavasti.

Seuraavat 37 kohdetta Messier kirjasi seitsemän kuukauden kuluessa – hän oli epäilemättä kirjannut sijainnit muistiin jo aiemmin, ja kävi nyt kohteet järjestelmällisesti läpi lisäten listaan niiden kuvaukset. Lisäksi Messier tarkasti kaikki julkaistut ei-tähtimäisten kohteiden luettelot mm. Heveliukselta, Halleyltä ja Lacaillelta, ja lisäsi niissäkin olleet kohteet omaan luetteloonsa (antaen toki löytäjän kunnian alkuperäiselle ensimmäiselle havaitsijalle). Ensimmäinen julkaistu versio Messierin luettelosta vuonna 1771 sisälsi 45 kohdetta, joista 17 oli Messierin itsensä tekemiä ensihavaintoja.

Messier jatkoi työtään välittömästi vuodesta 1771 eteenpäin, ja luettelon myöhempi, ”lopullinen” versio sisälsi alkuperäisten 45 kirkkaan kohteen lisäksi 58 uutta, kirkkaudeltaan keskimäärin 1,8mhimmeämpää kohdetta. Näistä uusista kohteista 22 löysi Messierin ystävä, toinen komeettojen metsästäjä Pierre Mechain

Satakolme kohdetta sisältävä ”lopullinen” luettelo julkaistiin vuonna 1784. Tämän jälkeenkin Messier jatkoi havaintojaan ja hänen muistelmissaan mainitaan aie julkaista vielä täydellisempi versio luettelostaan. Tällaista Messier ei itse kuitenkaan koskaan julkaissut, osin ehkä siksi, ettäWilliam Herschel julkaisi vuonna 1786 listan tuhannesta sumusta ja tähtijoukosta. Huomattavan laaja lista selittyy sillä, että Herschelillä oli käytössään paljon valovoimaisempi kaukoputki kuin Messierillä. Kunnioituksesta kollegaansa kohtaan Herschel ei kuitenkaan liittänyt Messierin luettelon kohteita omaan listaansa.

Messierkohteiden kartta.
Kuva Wikimedis Commons.
Messierin luettelo oli Herschelin listaan asti täydellisin sumumaisena näkyvien kohteiden luettelo, mutta sekään ei ollut virheetön. Esimerkiksi M24 Jousimiehessä ei ole varsinainen tähtijoukko, vaan erittäin tähtirunsas alue Linnunradan keskustan lähellä ja M40 Isossa Karhussa on kaksoistähti. Messier yritti löytää alueelta Heveliuksen listaaman kohteen ja lisäsi löytämänsä kaksoistähden listaan, vaikka ei nähnytkään sen ympärillä mitään sumumaisuutta. 

Messierin ilmoittamissa M47:n ja M48:n paikkakoordinaateissa on epäselvyyksiä suhteessa referenssitähtiin, eikä kummankaan alkuperäisistä koordinaateista löydy sopivia kohteita. On ilmeistä, että M47 on avoin joukko NGC 2422 Peräkeulassa ja luultavasti M48:lla Messier tarkoitti NGC 2548:aa, vaikka deklinaatio heittääkin viidellä asteella. 

M91 oli viimeinen yhdeksästä galaksista, jotka Messier havaitsi maaliskuussa 1781, mutta sen ilmoitetulla paikalla ei ole mitään. Jotkut ovat jopa epäilleet, että Messier itse asiassa löysi komeetan, jonka liike oli niin hidasta, että Messier ei tunnistanut kohdetta oikein. Nykyisin tosin uskotaan, että M91 on galaksi NGC 4548 Bereniken Hiuksissa. Messier antoi M91:n sijainnin suhteessa spiraaligalaksiin M58; NGC 4548 sopisi kuitenkin hyvin kohteeksi M91, mikäli Messier erehtyi ja käytti vahingossa referenssinä galaksia M89.

Kaikkein kiistanalaisin kohde on M102. Pierre Mechain on selkeästi tunnustanut, että alkuperäinen M102 on vain väärinkäsitysten takia kirjattu kaksoishavainto galaksista M101 (Tuulimyllygalaksi). Kuitenkin kohteiden kuvaukset ja listatut referenssitähdet sisältävät ristiriitaisuuksia, ja mikäli Messier teki kirjauksissaan (toisen) viiden asteen virheen, Mechain saattoi sittenkin havaita galaksin NGC 5866 Lohikäärmeessä. Monissa Messierin luettelon versioissa tämä sivulta näkyvä kaunis spiraaligalaksi onkin listattu M102:ksi.

Messierin luetteloon on sen ”lopullisen” version jälkeen lisätty vielä seitsemän kohdetta, ja lähes kaikki nykyisin käytössä olevat luetteloversiot sisältävät 110 objektia. Camille Flammarion lisäsi kohteen M104, eli kuuluisan Sombrerogalaksin Neitsyessä, vuonna 19211 löydettyään maininnan siitä Messierin omassa versiossa vuoden 1781 luettelosta. 

Galaksit M105 ja M106 sekä pallomainen tähtijoukko M107 lisättiin, kun kävi ilmi, että Pierre Mechain oli löytänyt ja lisännyt ne luetteloon jo vuonna 1783. Galaksit M108 ja M109 puolestaan mainittiin Messierin kuvauksessa planetaarisesta sumusta M97 (Pöllösumu). Viimeinen luettelon kohde, Andromedan galaksin satelliittigalaksi M110 on puolestaan kirjattu erääseen Messierin tähtikarttaan yhdessä M32:n kanssa, mutta Messier itse ei antanut kohteelle erillistä luettelotunnusta.

Lunar 100 -luettelo

Sky & Telescope -lehden kuupalstoista tuttu planeettatieteilijä ja kuuhavainnoitsija Charles A. Wood julkisti vuonna 2004 sadan kohteen listan kiinnostavista Kuun kohteista Messierin luettelon tapaan. Hänen tarkoituksenaan oli saada ihmiset jatkamaan Kuun havainnointia niiden tunnetuimpien kraattereiden ja vuoristojen jälkeen. 

Listan kohteet on valittu siten, että niiden havainnointi ja niistä oppiminen lisää Kuun selenologian [1] (geologian) ja historian tuntemusta. Toisin kuin sangen satunnaisessa järjestyksessä oleva Messierin luettelo, Lunar 100 -listan kohteet on listattu vaikeusjärjestyksessä. Vaikeutta nostavat muun muassa kohteen pieni koko tai näkyvyys vain tietyissä libraatio-olosuhteissa.

Pienimmät Lunar 100 -kohteet ovat kraattereita, joiden halkaisija on 3 km, eli kaikki kohteet ovat havaittavissa jo noin 80 mm linssiputkella. Pienet kohteet ovat toki paremmin nähtävissä 20-senttisen putken kuvakentässä.

Lunar 100 -kohteiden havainnointi ja ymmärtäminen on pikakurssi kuututkimukseen. Erikokoiset kraatterit syntyvät erikokoisten kappaleiden törmäyksissä. Esimerkiksi Mösting (L61) on pienen kappaleen synnyttämä maljamainen kraatteri ja Kopernikus (L5) puolestaan edustaa suurienergisten törmäysten aiheuttamia kompleksisia kraattereita. 

Apenniinien vuoristo (L4) on osa Imbriumin törmäysaltaan reunavallia ja Alppilaakso (L19) on esimerkki altaan muodostaneen törmäyksen säteittäisestä törmäysjäljestä. Tyko-kraatteri (L6) on luonnollisesti listalla heitteiden aiheuttamien kirkkaiden säteiden vuoksi. Lunar 100 -lista kertoo myös halkeamista, laavavirroista, tulivuorista ja Kuun pinnan kemiallisesta koostumuksesta.

Tampereen Ursan havaintoillat

Havaintotiimiläiset valmistautumassa 
illan havainbtoihin. Kuva Maria Lahtinen.
Kuten aiemmin jo mainittiin, niin tähtitornilla on tätä nykyä käytössä kaksi havaintolistaa: toisessa Messierin luettelon kohteet ja toisessa Lunar 100 -listauksen 50 ensimmäistä kohdetta. Tilaa on tietysti jätetty myös "villi kortti" -havainnoille. Tarkoituksena on piakkoin täydentää havaintolistojen koristamaa seinää sekä revontulilistalla että tulipallolistalla. Näin saadaan kaikenlaisia havaintoja mahdollisimman kattavasti kirjattua niin omaksi iloksi kuin muunkin yleisön nähtäville. 

Näistä listoista luulisi jokaiselle havaitsijalle löytyvän jotakin, mutta kehitysehdotuksia niin havaintolistoihin kuin havaintoiltoihinkin liittyen otetaan mielellään vastaan. Tarkoituksena on pitää havainnointi tornilla jatkuvasti kehittyvänä ja uudistuvana toimintana eikä suinkaan jämähtää tuttuihin ja turvallisiin tapoihin.

Yhteisiä havaintoiltoja listojen julkistamisen jälkeen on ehditty viettää jo muutamia. Koska selkeä sää ei valitettavasti noudata meidän kalenteriamme ja näin ollen harvoin osuu viralliselle havaintoillalle perjantaille, mahdollisuuksien mukaan olemme pyrkineet järjestämään jäsenistölle vaihtoehtoisiakin iltoja tulla tornille havainnoimaan. Jokaisella kerralla on ilta/yö sujunut iloisissa tunnelmissa mukavalla porukalla aina välillä teetä ja pientä naposteltavaa nautiskellen. 

Pekka Rautajoki on opastanut havaitsijoita Messierin ja Lunar 100 -kohteiden lisäksi havaintopiirrosten ihmeelliseen maailmaan. Emme ole kuulleet, että kukaan havaintoiltoihin osallistunut olisi illan päätteeksi pettyneenä lähtenyt kotiin, ja näin ollen uskallammekin väittää iltojen tähän mennessä olleen vähintään onnistuneita!

Havaintopiirros Hipparkhos-kraatterista 
valkoisella liitukynällä mustalle 
luonnospaperille. Piirros Maria Lahtinen.

Tavallisen kaukoputkeen tuijottelun (tavallisessa kaukoputkeen tuijottelussahan ei suinkaan ole mitään vikaa, päinvastoin) lisäksi olemme päässeet hyvään alkuun myös havaintopiirustusten kanssa: viime havaintokerralla Maria raapusteli ensikuvansa Kuun Hipparkhos-kraatterista (L28). Kohdevalinta oli oiva, sillä Hipparkhos oli kohteena myös kaikkien aikojen ensimmäiselle havaintopiirrokselle Kuun yksittäisestä kohteesta! Sen piirsi ja julkaisi kirjassaan ”Micrographia” englantilainen monilahjakkuus Robert Hooke vuonna 1665.

Tällä hetkellä pieni joukko jäsenistöstä on innostunut kokeilemaan havaintopiirrosten tekemistä ja uskomme ehdottomasti kiinnostuneiden määrän vielä kasvavan, kunhan ensimmäisiä tornilla tehtyjä havaintopiirroksia päästään esittelemään muillekin. Tuovathan havaintopiirrokset oman lisänsä havainnointiin pakottaen havaitsijan tarkastelemaan kulloisenkin kohteen yksityiskohtia paljon tarkemmin ja keskittyneemmin kuin ainoastaan visuaalihavaintoja tehtäessä.

Lisää haastetta tähtitornilla havainnointiin on tarkoitus järjestää ensi keväänä Messier-maratonin merkeissä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ideana on yhden yön aikana havaita mahdollisimman monta tai jopa kaikki Messierin luettelon kohteet. Tämä on mahdollista maalis-huhtikuussa, kun Aurinko on sellaisella alueella eläinrataa, missä sen loiste ei peitä Messierin luettelon kohteita. 

Yksinkertaisimmillaan havaintopiirtämiseen 
riittävät piirtoalusta, luonnospaperia  
ja lyijykynä, mutta eri kovuusasteiden 
lyijykynät ja hiilikynät, hyvä pyyhekumi, 
muotoiltava kumi, reikälevy rajaamaan 
pyyhkiminen pienelle alueelle, levityspuikot 
ja hiomapaperia kynien teroitukseen auttavat 
realistisemman piirroksen tekemisessä. 
Musta paperi ja sopivat valkoiset ja mustat 
väriliidut sopivat mainiosti kuupiirroksiin, 
kuten Marian Hipparkhos-piirros osoittaa. 
Musta paperi ja punaiset väriliidut puolestaan 
käyvät vety-alfaputken läpi nähdyn 
Auringon piirtämiseen. KuvaPekka Rautajoki.
Käytännössähän Suomessa ei ole mahdollista kaikkia kohteita kuitenkaan havaita, sillä osa niistä jää horisontin alle. Tähtitornilla tilannetta entisestään vaikeuttaa lisäksi etelässä kirkkaasti helottava valosaaste. Tästä emme kuitenkaan lannistu, vaan aiomme joka tapauksessa ensi vuoden puolella järjestää Tampereen Ursan oman Messier-maratonin - kutsuttakoon sitä sitten vaikkapa Messierin Puolimaratoniksi. Paras ajankohta tälle maratonyölle on Suomessa luultavasti varhaisempi kuin eteläisemmälle Messier-maratonille. Tarkemman ajankohdan ilmoittelemme myöhemmin. 

Lunar 100 -listalle vastaava yhden yön urakka ei onnistukaan, sillä kohteet vaativat erilaisia valaistus- ja libraatio-olosuhteita. Katsotaan kuitenkin, kuinka monta L-kohdetta ehdimme talven ja kevään aikana havaita!

Jokainen havainnoinnista ja/tai havaintopiirrosten tekemisestä kiinnostunut jäsen on äärimmäisen tervetullut havaintoiltoihimme. Voimme täysin varmasti taata unohtumattomia iltoja, upeita taivaankohteita, lämmintä juomaa sekä mukavaa seuraa. Lisäksi jokaisena havaintoiltanamme tänä syksynä olemme nähneet revontulia! Tervetuloa mukaan!



Huomautukset


[1] Selenologia on Kuun geologiaa, mutta siihen lasketaan usein kuuluvan myös muita Kuuta tutkivia tieteitä kuten kuunpinnan morfologia tai Kuun sisäisen rakenteen tutkimus [toimitus].

Kokouskutsu syyskokoukseen


Tampereen Ursan sääntömääräinen syyskokous pidetään tähtitornilla tiistaina 9.12. kello 18. alkaen. 


Esillä sääntöjen määräämät asiat kuten vuoden 2015 toimintasuunnitelma ja budjetti. Lisäksi valitaan yhdistyksen toimihenkilöt tulevalle toimitavuodelle.

 Perinteisesti syyskokouksen jälkeen yhdistys tarjoaa jäsenistölle kahvit ja piparit (ehkä joulupuuroakin). Tervetuloa!

 Tampereen Ursan hallitus

Vanhat Radiantit lukuun!


Tampereen Ursa on julkaissut jäsenlehti Radiantti jo 32 vuoden ajan. Lehdistä on muodostunut mahtava lukupaketti, jolla olisi vielä arvoa kaikille nykyisillekin jäsenille. Painettuja lehtiä vain ei ole enää ollut varastossa pitkään aikaan hajanumeroita lukuun ottamatta.

Nyt tilanteeseen on saatu korjaus, sillä kaikki painetut lehdet on skannattu ja luettavissa pdf-formaatissa. Sen lisäksi lehdet ovat netissä, joten niiden lukemiseen tarvitaan joko tietokone, läppäri, tabletti tai kännykkä. Olipa laite mikä hyvänsä, siihen tarvitaan pdf-tiedostoja lukeva ohjelma. Sellaisia on saatavissa ilmaiseksi netistä ja yksi parhaimmista on Adobe Reader.

Vanhat Radiantit eivät ole kenen tahansa luettavissa, vain ja ainoastaan Tampereen Ursan jäsenet voivat saada niihin lukuoikeuden. Sen voi saada lähettämällä s-postiviesti  osoitteeseen
tampereenursa@tampereenursa.fi.
Viestin lähettäneeseen s-postiosoitteelle lähetetään kutsu Radiantin arkistoon ja ko. s-postiosoitteella voi ainoastaan kirjautua lukemaan lehtiä, joten säilytä viesti.